Seitsemännessä osassa podetaan omantunnontuskia ja riidellään. Tämä osa on melko lyhyt.

"Jos minä odotan täällä sen aikaa, että porukkasi lähtevät kirkkoon?" Ari ehdotti. "Sitten hipsin kotiin."

"Tehdään niin. Tätä vessaa ei oikeastaan käytä kukaan muu minun lisäkseni, joten jos pysyttelet hiljaa ja näkymättömissä, äiti ei tule tänne ja löydä sinua", sanoin. "Minä menen sänkyyn ja esitän nukkuvani."

Minua inhotti jättää Ari vessaan, mutta se oli nyt ainoa vaihtoehto. Kiiruhdin huoneeseeni ja ehdin juuri parahiksi vuoteeseen kun äiti astui sisään.

"Eeva, nukutko sinä vielä?" äiti kysyi. Minä siirsin peiton sivuun ja esitin unista.

"En herännyt herätyskelloon", mutisin.

"Ja miksi sinulla on alusvaatteet päällä? Missä pyjamasi on?" äiti tivasi.

"Minä.. nukuin alusvaatteilla", sanoin. "Olin illalla niin väsynyt etten jaksanut vaihtaa pyjamaa."

Olin varma, että äiti tajuaisi minun olleen poissa. Ilkeä tunne varoitti minua, että olisin pulassa.

Nousin seisomaan yrittäen pysyä pystyssä. Oloni oli heikko, päätä särki ja oksennus maistui inhottavasti suussa. En ehtinyt sanoa mitään, sillä aloin äkkiä yskiä kamalasti. Yllätyin itsekin ja pohdin, mahdoinko vilustua yöllä. En muista käyneeni ulkona, mutta huono oloni ja yskä puhuivat sen puolesta, että olisin käynyt. Ja vieläpä vähillä vaatteilla.

"Voi kauhistus. Olet vilustunut", äiti sanoi. "Mistä olet saanut noin kamalan yskän? Voi sinua. Jaksatko tulla aamupalalle?"

"En oikein tiedä", sanoin. Minua alkoi äkkiä huimata kamalasti. "Minulla on kamala olo.."

"Jää tänne lepäämään. Minä tuon sinulle jotakin syötävää", äiti sanoi. "Tärkeintä on nyt pysyä sängyssä ja levätä. Katsotaan, jaksatko lähteä kirkkoon."

Äidin mentyä minä kiiruhdin vessaan Arin luo.

"Kävinkö minä yöllä ulkona?" kysyin. Ari oli hieman ihmeissään kysymyksestä ja mietti hetken.

"En muista. Taisit sinä käydä uimassa", hän vastasi.

"Uimassako? No ei mikään ihme, että olen vilustunut", huudahdin. "Nythän on lokakuu ja ulkona on kamalan kylmä."

"Koska he lähtevät kirkkoon?"

"Ihan pian. Odota vielä hetki."

Menin takaisin sänkyyn ja yritin nukkua. Pääkipu ja paha olo kuitenkin estivät ja luulin jo kuolevani. Oksennus pyrki kurkkuun vähän väliä ja minua yskitti koko ajan. Lisäksi mielessäni pyörivät koko ajan viimeyön tapahtumat. En muistanut niitä kunnolla, mutta sitäkin enemmän minua kadutti. Tiesin, että oloni oli entistä pahempi siksi, koska olin juonut niin paljon.

Pian äiti tuli huoneeseeni sanoen: "Tässä. Tein sinulle munakkaan."

"Ei ole nälkä", mutisin. "Päätänikin särkee."

"Sinun ei ole hyvä lähteä kirkkoon", äiti totesi. "Me käymme siellä sisartesi kanssa ja palaamme pian. Yritä nyt syödä ja lepää sitten. Minä käyn apteekissa hakemassa lääkettä."

"Kyllä, äiti. Kiitos."

Äidin lähdettyä nukahdin hetkeksi. Se oli kuitenkin levotonta unta, ja heräsinkin pian hikisenä ja huonovointisena.

Nousin istumaan sängylle ja huomasin Arin, joka istui kirjoituspöytäni ääressä syömässä minun aamiaistani. Ensin ihmettelin näkyä, sitten kiukustuin. Mitä Ari vielä täällä teki?

"Mikset ole vielä lähtenyt?" ärähdin. "Minä olen sairas ja tarvitsen lepoa. Ja ruokaa! Menisit kotiisi syömään."

Oloni oli niin huono, että äyskin Arille välittämättä siitä, mitä hän ajatteli. Tahdoin vain nukkua ja sairastaa rauhassa.

Ari nousi seisomaan ja laski lautasen pöydälle.

"Vai sairas? Kyllä tässä muillakin on krapula. Sinä joit aivan hirveästi, omapahan on vikasi", hän mutisi.

"Ai minä join? Sinä se kannoit minulle koko ajan lisää juotavaa ja varmistit, että kuljin kuin sumussa. En muista mitään viimeyöstä! Mitä kaikkea kamalaa mahdoinkaan tehdä!"

"Minä muistan hyvin vain pari juttua", Ari sanoi. "Muistan että veit minut makuuhuoneeseen ja halusit harrastaa seksiä. Ja kyllä, se olit sinä! Minä en pakottanut, sinä suorastaan anelit minulta, että nussitaan nyt!"

Olin järkyttynyt siitä, miten Ari syytti minua ja hänen rumista sanoistaan.

"En olisi ikimaailmassa tehnyt mitään sellaista, varsinkaan sinun kanssasi", huusin. "Esiaviollinen seksi on kiellettyä ja säästän itseäni avioliittoon miehen kanssa, joka todella välittää minusta ja on uskovainen kuten minäkin!"

"Ai niinkö? No sitten olet turmellut itsesi", Ari pilkkasi. "Me nimittäin harrastimme seksiä. Et olekaan enää viaton neitsyt. Isäsi varmasti pitää tästä, kun kuulee."

"Häivy täältä!" kiljuin. "Painu helvettiin! MENE!"

Ari keräsi vaatteensa ja lähti ovet paukkuen.

En halunnut enää syödä munakasta jota Ari oli syönyt, joten menin keittiöön heittämään sen pois ja tiskaamaan lautasen. Mietin Arin sanoja kauhuissani. Jos se oli totta, elämäni olisi pilalla. En kuitenkaan tahtonut ajatella sitä juuri nyt. Ottaisin myöhemmin selvää, puhuiko Ari totta vai valehteliko hän vain vihapäissään saadakseen oloni kurjaksi.

Yskäni tuntui vain pahenevan ja se otti minua rinnasta. Ryntäsin takaisin yläkertaan ja hautauduin peiton alle.

Heräsin siihen, kun äiti sanoi: "Miten voit, kultaseni?"

"Huonosti", vastasin. "Yskä vain pahenee."

Äiti kertoi tuoneensa lääkettä ja sanoi, ettei minulla ollut mitään asiaa kouluun parina päivänä. Minä myönnyin, sillä oloni oli kovin kurja. Otin lääkkeet ja kävin takaisin vuoteeseen.

Maanantain, tiistain ja keskiviikon minä vain makasin vuoteessa, otin lääkettä ja join kuumaa. Pikkuhiljaa aloin parantua ja yskä alkoi lähteä.

Keskiviikkoiltana oloni oli jo selvästi parempi. Tulin jopa alas syömään päivällistä. Äiti sanoi, että voisin jo mennä torstaina kouluun ja kertoi samalla, että isä tulisi todennäköisesti kotiin viikonloppuna. Kun kysyimme hänen siskonsa vointia, äiti sanoi, että se oli huonontunut.

Minusta oli kiva mennä kouluun, mutta Arin näkemistä jännitin. Emme olleet nähneet toisiamme kolmeen päivään eikä Ari ollut edes tullut takapihallemme heittämään kiviä ikkunaani. Riitelymme jälkeen olin varma, että Ari tahtoi pitää minuun etäisyyttä. Minäkin tahdoin pitää häneen, sillä olin raivoissani bileistä. Miten Ari saikaan minut ikinä houkuteltua sellaiseen synnin pesään? Toivoin koko sydämestäni, etteivät hänen sanansa olisi totta, sillä muuten kaikki olisi pilalla jo ennen kuin täyttäisin kahdeksantoista vuotta..