Nyt on vuoro kuudennen osan. Lopputulos ei miellytä minua niin paljon kuin odotin, mutta toivottavasti asian laita on teidän kohdallanne eri. Tässä osassa Eeva kokee jotakin, mitä ei koskaan osannut odottaa kokevansa tässä elämässä..

otsikko.jpg

1.jpg

Ari kertoi, ettei tuntenut juhlien järjestäjää kovin hyvin, joka hieman huolestutti minua. Hän kuitenkin vakuutti, että meillä olisi silti hauskaa. Tämän Saaran talo oli melko kaukana talostamme, mutta pyysin, että kävelisimme. En tahtonut herättää huomiota kulkemalla bussilla tai Arin isän autolla, jota Ari ehdotti. Riski törmätä tuttuihin oli toki pieni mutta mahdollinen.

2.jpg

Ari kertoi minulle aiemmin, että Saara oli vaaleahiuksinen. Oletin siis tytön, joka avasi meille oven, olevan hän itse.

"Tervetuloa vaan", Saara kehotti. "Juomat ovat tuolla."

3.jpg

Minua epäilytti koko ajan enemmän. Talossa raikasi musiikki ja ihmisiä näytti olevan melko paljon. Laitoin merkille, että kaikilla oli pullot kädessään. Olisikin ollut liian hyvää ollakseen totta, jos näissä bileissä ei olisi ollut alkoholia. Emmin, mutta Ari kävi hakemassa minullekin ja istutti minut sohvalle.

4.jpg

"Kuule, minun ei varmaan pitäisi", sanoin Arille musiikin pauhun läpi. Tai oikeastaan huusin.

"Miksei? Et voi ikinä vapautua ja päästä irti vanhempiesi otteesta, jos et uskalla edes yhtä siideriä juoda", Ari sanoi takaisin kuulostaen tympeältä. "Juo nyt vain, ei siitä mitään tule."

5.jpg

"Sitä paitsi kunnon bileissä on aina alkoholia. Ihmiset pitävät hauskaa sen avulla. Ilman sitä istuisimme nytkin kaikki vain aloillamme, kuuntelisimme musiikkia emmekä puhuisi toisillemme. Se on seurajuoma", Ari selitti. Minä maistoin hiukan ja yllätyin sen hyvästä mausta. Se maistui vähän limulta.

6.jpg

Alkoholin juonti ei tullut kysymykseenkään meidän perheessämme. Edes isä ja äiti eivät juoneet, koska heistä se oli turhaa. Nyt katsellessani näitä tuntemattomia ihmisiä, jotka tanssivat ja pitivät hauskaa hörppien välillä pulloistaan, aloin miettiä, oliko alkoholista pidättäytyminen sittenkään sitä, mitä halusin. Heillä näytti olevan tosi hauskaa, eikä kukaan käyttäytynyt väkivaltaisesti tai remunnut humalaisena. Pari pulloa tuskin tappaisi minua. Enhän ollut edes koskaan juonut.

7.jpg

"Mennäänkö tanssimaan?" Ari huusi.

"En tiedä. En osaa", vastasin epävarmasti.

"Ei se mitään, en minäkään. Tule nyt vain!"

8.jpg

Seurasin Aria tanssilattialle ja liikuin aluksi jäykästi ja varoen. Ari hymyili rohkaisevasti ja sanoi, että minun piti vapautua.

9.jpg

Lopulta uskaltauduin tanssimaan kunnolla. Ei se ollutkaan niin vaikeaa eikä edes tyhmää. Ari nauroi hyväntuulisesti ja vislasi minulle, vaikkei sitä musiikin yli kuulunutkaan. Minä liikuin musiikin tahdissa ja nautin siitä ja Arin seurasta.

10.jpg

Kuolemansynti 5: Ahneus

Ari kantoi minulle keittiöstä erilaisia tölkkejä ja pulloja ja käski minun maistaa. Minä tein työtä käskettyä, ja pidin useimmista. Mitä enemmän maistelin, sitä vapautuneemmaksi tunsin itseni. Tunsin pystyväni mihin vain ja huolet ja epävarmuus katosivat tuhka tuuleen. En edes muistanut vilkuilla kelloa, joka näytti viime katsomalla jotakin yhtätoista.

12.jpg

Jossakin vaiheessa muutama tyyppi tahtoi pelata pullonpyöritystä. En tiennyt, miten sitä pelattiin, mutta lähdin mukaan vapautunein mielin. Pian minulle selvisi, että kyseessä oli leikki, jossa valittiin joko totuus tai tehtävä ja toimittiin sitten muiden ohjeitten mukaan. Se oli hauskaa, kunnes Saaralle annettiin tehtävä: "Suutele seksikkäintä poikaa.. tai tyttöä!"

13.jpg

Ennen kuin tajusinkaan, Saara oli ylhäällä ja kehotti Aria nousemaan kiljuen: "Ari, sinä olet seksikkäin. Ylös siitä!"

Ari totteli ja suuteli Saaraa suoraan suulle ja vieläpä pitkään. Muut nauroivat, mutta minä en voinut uskoa silmiäni. Tuntui kuin Ari olisi pettänyt minua, vaikkemme edes olleet yhdessä.

14.jpg

Kuolemansynti 3: Viha

Minä vimmastuin tästä ja aloin huutaa Saaralle. Hän oli yllättynyt ja ihmeissään, kun minä reagoin niin voimakkasti.

"Ettehän te edes seurustele", hän huusi. "Vai panetteko te?"

"Se ei kuulu sinulle. Pysy kaukana hänestä", sanoin vastaan.

11.jpg

Kuolemansynti 6: Ylensyönti (tai -juonti)

Minä ja Ari maistelimme yhä lisää tölkeistä ja pulloista. Minä rentouduin aina kun kulautin jotakin kurkkuuni. Ari joi vähintään yhtä paljon ja sitten nauroimme yhdessä.

16.jpg

Kun menin vessaan, joku punahiuksinen tyttö seurasi minua sinne.

"Moi", hän sanoi. "Sori että seurasin, mutta sinä olet tosi hyvännäköinen."

Olin imarreltu enkä oikein tajunnut todella hänen sanojensa merkitystä. Ajattelin hänen vain kehuvan minua. "Sinäkin olet kivannäköinen", vastasin. "Pidän hiustesi väristä."

15.jpg

Kuolemansynti 1: Ylpeys

Minä en hanannut vastaan, kun tyttö tarttui minuun ja suuteli minua suulle. Hän maistui tupakalta ja joltakin makealta ja minä suutelin häntä osaamatta tehdä muutakaan. Emme enää nähneet sinä iltana, enkä toisaalta enää edes muistanut häntä. En myöskään maininnut Arille asiasta.

17.jpg

Kuolemansynti 4: Laiskuus

Tytön suutelemisen jälkeen kaikki muuttui epäselväksi. Muistan hämärästi Saaran kiljuvan: "Nyt mennään alasti uimaan!"

Minusta ajatus oli hyvä ja pulahdin uima-altaaseen ilman rihman kiertämää muiden kanssa.

18.jpg

Kuolemansynti 2: Kateus

Sain ihme kyllä vaatteet jossakin vaiheessa takaisin päälle ja menin etsimään kai makuuhuonetta, jossa levähtää hetken, sillä jalkani eivät kunnolla kantaneet. Törmäsin Saaraan ja johonkin poikaan, jotka olivat toistensa kimpuissa sängyllä. En kuitenkaan tuntenut inhoa, vaan aloin miettiä vaistomaisesti, missä Ari oli. Kuljin kuin unessa ja tajusin, että halusin Arin suutelevan minua.

19.jpg

Sitten juoksin kai vessaan oksentamaan. Olin juonut aika paljon enkä syönyt mitään. En tiennyt myöskään, mitä kello oli, muttei tiennyt ketään muukaan. Musiikki pauhasi yhä täysillä.

20.jpg

Kuolemansynti 7: Himo

Kun vihdoin löysin Arin, tartuin hänestä kiinni ja suutelin.

"Tahdotko tehdä sen?" Ari sopersi. "Täälläkö? Mutta luulin-"

"Ei sen väliä", mutisin.

21.jpg

Viimeisin muistikuva on, kun makasin Arin kanssa sängyllä ja minulla oli kylmä. Haisin pahalle, tai sitten se oli Arin hengitys ja värisin kylmästä. Kuulin kellon lyövän kaksitoista ja sitten nukahdin. Tai sammahdin.

22.jpg

Seuraavana aamuna heräsin siihen, kun joku tönäisi tai potkaisi minua hellästi. Avasin silmäni ja tunsin kivistävän kivun päässäni. En heti tajunnut, missä olin ja että joku makasi vieressäni sängyllä.

23.jpg

Nousin istumaan ja tajusin, että se joku oli Ari. En saanut silmiäni kunnolla auki ja päässäni oli käynnissä jonkin sortin konsertti, sillä sielä soi ja tuntui kuin se halkeaisi pian.

"Ari..", mumisin. "Mitä sinä täällä? Miten.. miten me olemme?"

Ari ei heti vastannut. Hänkin näytti väsyneeltä. "Minä toin sinut kotiin joskus yhden aikoihin", hän vastasi lopulta karheasti. "Sinä nukahdit ja minä tilasin taksin. Oli pakko päästä kotiin. Emme voineet jäädä sinne."

24.jpg

Me nousimme molemmat huojuen seisomaan. En ehtinyt sanoa mitään, kun tunsin oksennuksen kohoavan kurkkuuni. Meinasin oksentaa siihen paikkaan. Ari vaikeroi vieressäni ja hakkasi otsaansa.

"Minulla on kamala olo", sain sanotuksi ja sitten lähdin kohti vessaa.

26.jpg

Onnistuin vain vaivoin pitämään oksennuksen sisälläni vessaan asti. Kaikeksi onneksi yläkerrassa oli oma vessa, sillä en olisi ehtinyt ajoissa alas.

25.jpg

Vessanpönttö näytti ihanalta ja minä oksensin kuin hullu. Paha olo ei kuitenkaan helpottanut senkään jälkeen ja päähän sattui yhä. Minulla oli myös kamalan kylmä, mutta olin toisaalta vain alusvaatteet päällä.

27.jpg

Arikin tuli vessaan ja sulki oven perässään.

"Kamala olo", hän mutisi. "En ole juonut näin paljon aikoihin."

Samassa kuulin äidin huutavan alakerrasta: "Eeva! Nukutko sinä vielä? Onko jokin hätänä?"

29.jpg

"Voi ei", parahdin. "Äiti ei saa löytää sinua täältä. Eikä minuakaan. Mitä me nyt teemme!?"