No niin, kolmatta osaa pukkaa! Toivon mukaan lukijoiden mielenkiintö on säilynyt yllä, sillä tarinassa alkaa tapahtua vasta muutaman ensimmäisen luvun jälkeen kunnolla (viittaan tällä tuohon syntiseen puoleen.. ;).

Tässä osassa Eevan vanhemmat saavat vihiä Arista, eikä siitä tietenkään seuraa mitään hyvää.

otsikko.jpg

3.jpg

Lauantaina äiti järjesti teekutsut ystävilleen, jotka kävivät samassa seurakunnan kerhossa kuin hän omien pienten lastensa kanssa pari kertaa viikossa. Isän, Tuomaksen ja Marian äiti oli lähettänyt toisaalle saadakseen olla rauhassa, ja minut vanhimpana tyttärenä värvättiin auttamaan tarjoilussa. Ja tietenkin äiti tahtoi esitellä minut, hurskaan ja hyväkäytöksisen tyttärensä ystävättärilleen. Heillä oli jatkuvaa kilpailua siitä, kenen lapsi oli paras ja taitavin. Siitä ei tosin koskaan puhuttu ääneen.

Äiti leipoi hiki hatussa erilaisia piirakoita ja minä keitin kahvia. Jouduin myös viemään tarjottavat olohuoneeseen, jossa naiset istuivat ja juoruilivat. Jos se minusta olisi ollut kiinni, olisin piileskellyt keittiössä tai huoneessani koko sen ajan, mutta äiti pakotti minut auttamaan.

4.jpg

Äiti tyrkkäsi minulle juuri uunista ottamansa piirakan ja työnsi kohti olohuonetta. Minä lähdin kiikuttamaan piirakkaa perille asti. Kyseisistä naisista yksi oli silläkin hetkellä raskaana, tosin raskaus oli niin alussa, ettei sitä vielä näkynyt.

5.jpg

Juuri kyseinen raskaana oleva nainen sanoi minut nähdessään: "Voi sentään! Mirjami se vain yrittää vaivihkaa lihottaa meitä. Minä tosin syön kuin sika nyt kun olen raskaana, mutta vähempi syöminen ei olisi pahitteeksi." Puhuessaan nainen silmäili ahnaasti piirakkaa.

6.jpg

"Sinun pitäisi tosiaan vähän rajoittaa, muuten poksahdat kun olet yhdeksännellä kuulla raskaana", yksi naisista sanoi ja nauroi. Äiti oli liittynyt seuraan ja käski minua ääneti sytyttämään tulen takkaan. Minä tein työtä käskettyä.

7.jpg

"Voi Mirjami, vanhin tyttäresi on jo niin iso. Emme ole nähneet hetkeen ja minusta tuntuu, kuin hän olisi taas muuttunut kauniimmaksi edelliskerrasta", sama nainen jatkoi äidille. "Hän todella on sievä kuin ruusu. Ja niin naisellinen!"

8.jpg

Äiti hymyili itsetyytyväisenä. "Luoja soi minulle kauniin tyttären. Hän hoiti ulkokuoren ja minä olen hoitanut loput eli kasvatuksen, viimeistellyt vain upean luomuksen. Hän on myös todella etevä koulussa ja soittaa pianoa. Hänen arvosanansa ovat huippuluokkaa."

Niin, siitä se taas alkoi. Kohta he kehuisivat kilvan omia lapsiaan.

9.jpg

"Tulehan tänne rupattelemaan kanssamme", punahiuksinen nainen sanoi osoittaen sanansa minulle. "Tahdomme kuulla lisää. Olen kuullut, että koulussanne harjoitellaan taas uutta näytelmää. Mikähän se mahtaa olla ja oletko siinä mukana?"

10.jpg

Minä istuin naisen viereen ja yritin olla ystävällinen, kohtelias ja vieraskorea, kuten äiti minut oli opettanut.

"Niin, näytelmä on nimeltään Eleonore. Se sijoittuu 1800-luvun Englantiin ja kertoo nuoresta naisesta, joka rakastuu köyhään palvelijapoikaan ja päätyy lopulta tappamaan itsensä tämän takia, koska heidän rakkauttaan ei suvaita. Minä esitän pääosaa eli Eleonorea", kerroin yrittämättä kuulostaa liian ylpeältä.

11.jpg

"Oi niinko?" raskaana oleva nainen puuttui puheeseen. "Sehän on upeaa! Pitääkin tulla sitten katsomaan sitä. Onko ensi-ilta milloin?"

En ehtinyt vastata, sillä ovikello soi ja sai kaikki vaikenemaan.

12.jpg

"Minä voin avata", tarjouduin oitis ja lähdin pakoon. Äiti jatkoi siitä mihin jäin.

"Joskus talvella", kuulin hänen sanovan. "Olette toki kaikki enemmän kuin tervetulleita katsomaan!"

13.jpg

Minä yllätyin iloisesti nähdessäni, kuka oven takana seisoi. Ari hymyili minulle veitikkamaisesti lasin toiselta puolen.

14.jpg

"Moi Eeva."

"Moi", vastasin. "Mitä sinä täällä? Äidillä on juuri teekutsut ja minä autan häntä tarjoilussa."

15.jpg

"Tulin kysymään, lähtisitkö rullaluistelemaan kanssani", Ari sanoi. Sillä hetkellä olisin antanut mitä tahansa, jos olisin voinut vain vastata "kyllä", huikata äidille lähteväni ja rientää rullaluistinradalle. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista.

16.jpg

"Tahtoisin kyllä, mutta nyt on vähän huono hetki", selitin harmistuneena. "Äiti varmaankin tarvitsee minua täällä, enkä-"

17.jpg

Samassa äiti seisoikin siinä vieressämme ja tuijotti meitä.

"Eeva, onko hän taas se poika naapurista?" hän kysyi. Minua nolotti.

18.jpg

"Kyllä äiti. Tässä on Ari", esittelin. "Ari, tässä on äitini."

19.jpg

Äiti tarttui Arin käteen silmäillen häntä.

"Päivää vain. Tulin kysymään, josko Eeva lähtisi kanssani rullaluistinradalle", Ari sanoi autuaan tietämättömänä siitä, millainen tiukkapipo äiti oli. Rullaluisteleminenkin toi hänen mieleensä varmasti joukon kauhukuvia ryyppäävistä nuorista jossakin pusikossa. "Teillä on kuulemma teekutsut, mutta olisi kiva, jos Eeva lähtisi kanssani."

20.jpg

"Niin, meillä tosiaan on teekutsut", äiti sanoi kylmällä äänellä. Huomasin naisten kuuntelevan olohuoneessa korvat höröllään. "Ikävä kyllä se ei nyt käy päinsä. Tarvitsen Eevaa täällä, eikä hän nyt jouda mihinkään turhuuksiin."

21.jpg

Se siitä. Ei lupausta "ehkä ensi kerralla" tai muuta, äiti vain kielsi minua menemästä. Tyypillistä äitiä. Ennen kuin tajusinkaan, Ari oli jo lähtenyt ulos ovesta ja kävellyt tiehensä. Minua kismitti. Olisin tahtonut niin kovasti rullaluistelemaan. En ole koskaan kokeillut sitä.

22.jpg

Arin mentyä käännyin äidin puoleen. "Miksen voinut mennä? Tarjoilut on jo tarjoiltu etkä enää tarvitse minua mihinkään. Miksen saa koskaan pitää hauskaa niin kuin muut?"

23.jpg

Äidin katse oli terästä ja äänensä niin jäätä, että uskoin hänen suustaan tulevan kylmää höyryä kuten pakkasella hänen sanoessaan: "Eeva. Sinä et mene ja sillä selvä. Mitä isäsikin ajattelisi? Riekkua nyt jossakin rullaluistinradalla naapurin pojanpukarin kanssa, jota me emme tunne. Hänhän voisi tehdä sinulle vaikka mitä. Olisi silkkaa hulluutta päästää sinut sinne ilman valvontaa. Tulisit pian kotiin vaatteet revittyinä ja häpäistynä, syntisenä! Ties mitä senkin pojan päässä liikkuu. Rullaluistelemaan muka! Hänellä oli varmasti taka-ajatuksia."

24.jpg

En jäänyt kuuntelemaan enempää, vaan juoksin yläkertaan jättäen äidin siihen seisomaan. En tosiaankaan tahtonut mennä olohuoneeseen niiden juorukellojen käristettäväksi. He olivat jo kuulleet tarpeeksi.

25.jpg

Minä lukitsin huoneeni oven ja nyyhkäisin. Tälläistä elämäni oli. Muut nuoret pitivät hauskaa, eivätkä heidän vanhempansa ajatelleet heti ensimmäisenä, että kun lähdettiin rullaluistelemaan, tultaisiin kotiin neitsyyden menettäneenä. Minun äitinipä ajatteli. Vasta nyt teini-ikäisenä, kun pojat alkoivat olla ajankohtainen aihe, minä todella olin alkanut vihata elämääni ja sitä, kuinka epäreilua se oli. Minua holhottiin kuin pikkulasta, jotakin seitsenvuotiasta. Ikävä kyllä olisin pian täysi-ikäinen. Kai isä pitäisi minut täällä niin kauan, kunnes löytäisi oikean pojan, vaikka kolmekymppiseksi asti. Tämä oli niin epäreilua.

Minä jäin huoneeseeni niin kauaksi aikaa, kunnes äiti huusi minut illalliselle.

27.jpg

Tunnelma oli vaisu, kun saavuin illallispöytään. Maria ja Tuomas puhelivat jotakin koulujuttuja ja isä piti lyhyen ja niukan ruokarukouksen. Me kaikki vain söimme, kuin joku olisi kuollut.

28.jpg

Minä tuijotin tiukasti lautastani ja välillä ristiä äidin kaulassa. Toivoin voivani repäistä sen irti ja huutaa, etten enää jaksanut tätä. En kuitenkaan voinut tehdä sitä, miksi olisin?

29.jpg

Äiti ei puhunut mitään. Hän oli vaivautunut ja hiljainen ja söi ruokansakin hitaasti ja tuijottaen kukkia, kuin ne olisivat olleet jotakin uutta ja ihmeellistä. Minä en välittänyt. Tiesin hänen olevan loukkaantunut mököttämisestäni, koska hän puhui omasta mielestään täyttä asiaa. Minunpa mielestäni ei puhunut.

30.jpg

Aterian jälkeen olin menossa auttamaan äitiä keittiöön, kun isä viittoi minut sohvalle kanssaan. Maria ja Tuomas menivät menojaan ja äiti hääri keittiössä. Saatoin jo arvata mistä oli kyse, kun istuuduin.

"Niin, isä?"

31.jpg

"Äitisi kertoi sinun käyttäytyneen tänään huonosti", isä aloitti. "Olet kuulemma tapaillut jotakuta naapurin poikaa jo useaan otteeseen tällä viikolla. Tänään hän tuli kysymään sinua ulos kanssaan, kun äidilläsi oli teekutsut. Onko tämä totta, Eeva?"

32.jpg

"On, paitsi etten ole suoranaisesti tapaillut häntä. Kävin kerran hänen kotonaan kun hän näytti minulle rumpusettinsä ja tänään hän kävi ovellamme", sanoin hiljaa.

33.jpg

"Onko tuo sinusta soveliasta käytöstä? Muistatko mitä olen opettanut sinulle?" isä tivasi.

34.jpg

"Muistan, isä. Koulu ja Jumala ovat etusijalla, sitten tulevat maalliset himot, eikä niiden saa antaa hallita elämää", vastasin ulkomuistista kitkerä maku suussani. En tahtonut edes katsoa isään päin, sillä olin sillä hetkellä niin vihainen hänelle. "Ja jos himoille antaa periksi, joutuu-"

35.jpg

"Helvettiin, aivan niin", isä päätti lauseeni. "En usko, että tahdot Helvettiin, ethän, Eeva?"

"En."

"Niin. Toivon siis, että mietit tästä lähin kahdesti sen pojan kanssa. Omistatko mieluummin elämäsi Jumalalle ja säästät itsesi avioliittoon ja keskityt koulunkäyntiin, vai antaudutko himojesi valtaan ja annat hänen viedä sinun kaikkein pyhimpäsi. Jos sen teet, olen hyvin pettynyt, eikä sinulla ole enää asiaa tänne. Isänäsi rakastan sinua ja tahdon varjella sinua maailman vaaroilta. Tiedät hyvin, että minä tulen valitsemaan sopivan puolison sinulle. Äiti kertoi, ettei kyseinen poika ollut edes uskovainen. Tiedät, ettei se voisi toimia. Teillä ei ole tulevaisuutta. Miksi siis huijata itseään ja antaa itsensä rakastua ihmiseen, jonka kanssa ei voi elää lopun elämäänsä? Sinusta tulisi vain onneton, ja niin tulisi minustakin. En tahdo nähdä tytärtäni onnettomana. Toivon, että ymmärsit tämän."

36.jpg

En edes viitsinyt miettiä, mistä äiti oli saanut tietää, ettei Ari ollut uskovainen. Kenties hän oli tehnyt johtopäätöksen ensivilkaisulla.

"Ymmärsin, isä. Olen pahoillani. Lupaan keskittyä Jumalan palvelemiseen ja säästää itseäni avioliittoon oikean miehen kanssa. Miehen, jonka sinä valitset minulle", sanoin hitaasti.

37.jpg

"Niin sitä pitää. Olen ylpeä sinusta, Eeva", isä sanoi ja nousi halaamaan minua. "Olet minulle rakas. Teet minusta vielä ylpeän isän. Hyvää yötä nyt. Menehän nukkumaan, että jaksat herätä huomenna kirkkoon."

"Kyllä isä. Hyvää yötä", vastasin.

38.jpg

Mennessäni keittiöön äiti oli jo valmis. Tarjouduin viemään roskat kun en muutakaan voinut, ja lähdin kiikuttamaan pussia ulkoroskikseen. Samassa kuulin iloista puhetta ja naurua Arin talon suunnalta. Paiskasin kannen kiireesti kiinni.

39.jpg

Ehdin juuri parahiksi juosta sisälle, kun kaksi nuorta asteli katua pitkin nauraen ja rupatellen keskenään. En uskonut, että he näkivät minua.

40.jpg

Sisällä katsahdin ulos oven lasi-ikkunasta. Kuten arvelinkin, toinen heistä oli Ari. Hän oli minulle tuntemattoman tytön seurassa. Katselin, miten kaksikko käveli talomme ohi kovaan ääneen jutellen. Siinä Ari meni tekemään ties mitä jonkun toisen tytön kanssa.

41.jpg

Minun olisi kai pitänyt olla vihainen, mustasukkainen tytöstä, joka oli Arin seurassa, mutta sitä vastoin tulin entistä surullisemmaksi. Minua ei niinkään haitannut se, että hän oli toisen tytön kanssa, vaan se, etten minä voinut olla noin vapaasti hänen kanssaan. Minä olisin voinut olla tuo tyttö. Olisin voinut kävellä siinä nauraen Arin kanssa johonkin, kenties hengaamaan ulos lauantai-iltana. Minä olin kuitenkin siinä, tuijotin heitä oven takaa ja surin kohtaloani. Uskovainen tyttörukka, joka ei saanut lähteä edes rullaluistelemaan, koska olisin siinä rytäkässä varmasti menettänyt neitsyyteni ja tullut raskaaksi.